tiistai 31. joulukuuta 2013

Berliini - Taloja, ihmisiä, vesijohtoverkosto - aika lailla samanlainen kuin muutkin kaupungit siis

Joten olin Berliinissä muutaman päivän. Ja koska nyt kuitenkin olen toinen vaikuttaja maailman parhaimmassa matkailu ja fashionblogissa, oli minun pakko tietysti tehdä jotain reportaasia matkasta.

Mutta en halunnut enkä jaksanut.

Joten kuvasin videoita ja sitten lätkäisin ne moviemakerilla riviin ja pistin kahdessa osassa youtubeen. Eiköhän niistä jotain kaupungista saa irti.

Ensimmäinen video on Berliinistä joka on kaupunki jossa olin ja tässä on linkki.



Toinen video on Berliinin eläintarhasta joka on Berliinissä joka on kaupunki jossa olin ja tässä on linkki.




Hyvää uuttavuotta.

maanantai 9. syyskuuta 2013

Lontoo, rakkaudella

Täl kertaa ois vaa tällane videoblogi, eli vlogi, joka tehtiin rakkauden kaupungis Lontoos. Viddu enjoy!

ELO11 kaukomailla 3 from Markus Laitinen on Vimeo.

maanantai 19. elokuuta 2013

Tallinna - Pilattu, mätä eikä tarpeeksi Suomalainen



Suoraan muodin maailmasta blogimme päätti räjäyttää tajuntaa hieman lisää ja muuttua myös matkailublogiksi. Se on ihan ok minun puolesta, koska minulla on matkailusta paljon sanottavaa. Macella myös. 

Matkailu on tapa levittää omaa kulttuuriaan muihin maihin. Ja se itse asiassa on kaikki mitä se on. En ymmärrä lainkaan ihmisiä jotka matkustavat johonkin Iraniin ja ”nauttivat” paikallisesta ”kulttuurista”. Se on täyttä paskaa. Kuinka joku voisi nauttia kuumasta auringosta ja huonosta ruoasta ja ilmastoimattomista katukeittiöistä. Jos minun olisi pakko mennä Iraniin, veisin niille siellä varmaan Estrellan Pan-suolattuja sipsejä ja näkkileipää. Näyttäisin niille mitä oikeasti pitää syödä ja mikä oikeasti on hyvää. Aurinkoa välttelisin loppuun asti pysymällä hotellissa ilmastointilaitteen alla. Miksi polttaisin itseni ulkona? Siitä ei ole mitään hyötyä tavalla tai toisella. Käytän paljon mieluummin itseruskettavia jos on pakko saada muodikas kesärusketus.

No, tuossa hetki sitten oli syy käydä Tallinnassa, joka sijaitsee Suomesta etelään. Syy oli yksinkertainen:


Koska kaljanhaku Tallinnasta Suomeen oli rankkaa, buukkasin itselleni Viru –hotellista kahdeksi yöksi sviitin. Ajattelin että tekisin sieltä pistoiskuja Tallinnan sydämeen ja pyrkisin esittelemään heille Suomalaista kulttuuria, joka uusimman Forbes –lehden tutkimuksen mukaan on maailman paras kulttuuri. Tosin tiesin sen kyllä entuudestaankin. Jos jotain Suomessa osataan levittää maailmalle, se on kulttuuria. 

Joten kirjauduin hotelliin ja heitin laukun eteiseen. Päätin lähteä katsomaan mitä Tallinna (joka tarkoittaa kaupunkia joka on nimetty jonkun Tallin mukaan, hieman niin kuin Kuala Lumpur on nimetty märän leipäpitkon mukaan) pitää sisällään. Matka kesti viisitoista minuuttia. 

Ja sitten palasin hotellille. Kaupunki oli pilattu. Se oli mätä. Se oli vihainen Suomelle. Ja tällä tietysti tarkoitan että siellä ei ollut Suomalaista kulttuuria tarpeeksi. Ja sitä jos jotain maa selvästi kaipasi. Yksi ihminen ei voi muuttaa kaupunkia parempaan suuntaan. Tallinnan Suomalaistamiseen tarvitaan vähintään tuhat Suomalaista vaikuttajaa. Katsokaa ja itkekää:


R-Kiosk? Missä on puuttuva i –kirjain? Mitä sille on tapahtunut. R-Kioski on täysin eri asia kuin R-Kiosk. En minäkään ole Santer Mäkinen. Ilman puuttuvaa ii:tä en ole mitään muuta kuin puolikas mies. Ilman puuttuvaa ii:tä R-Kiosk ei ole mitään muuta kuin puolikas kioski. Luulin että tämä oli paha, mutta sitten törmäsin tähän:


Missä on maininta euron juustohampurilaisista? Ja mikä vittu on Frappe? Kuinka kukaan voi ymmärtää saako paikallisravintolasta edes hamppareita jos niitä ei mainosteta suurella ja Suomeksi ikkunassa? Kuinka tuosta edes tietää että kyseessä on ravintola? Ehkä kyseessä onkin jonkun Frappen omistama mallitoimisto. 

Miksi asioita ei voi tehdä kunnolla ja Suomeksi? Eivätkö Virolaiset ole lukeneet uusinta Forbesia? Kuka on vastuussa tästä virheestä?

Ja kun olin juoksemassa takaisin hotellilla kyyneleet silmissä, törmäsin tähän kylttiin:


MITÄ TÄÄLLÄ ON TAPAHTUNUT? MIKSI TÄÄLLÄ HAUKUTAAN SUOMEA JA MEIDÄN KULTTUURIA KIRJOITTAMALLA ASIAT TAHALLAAN VÄÄRIN? MITÄ PAHAA ME SUOMALAISET OLLAAN TEHTY TALLINNALLE?

Palasin Viru -hotellille enkä poistunut sieltä. Miksi poistuisin. Ei mitään syytä poistua. Pidänkin siis tämän ensimmäisen matkablogini pääpainon hotellissa jonka koin kuvastavan koko Tallinnaa ja kaikkia sen puolia.

Ensinnäkin on annettava Tallinnalle kiitosta erikoisesta karkkivalinnasta tyynyllä. Se ei ollut perinteinen tylsäksi todettu Marianne –karkki, vaan imeskeltävä appelsiinikarkki. Kun sitä imeskeli tarpeeksi, sen sisältä paljastui pehmeää makeaa ja hieman tahmeaa toffeemaista ainetta. Erikoinen mutta toimiva valinta. 

Tallinnan minibaari täytettiin kerran päivässä, joka normaalisi on aika vähän, mutta tällä kertaa riitti koska minibaarin sisältö oli suht laaja skaalaltaan. Tallinnassa oli olutvalintana turvallinen ja perinteinen Koff, joita kaupungissa oli kaksi kappaletta, mutta vaihtelua pystyi löytämään mm. paikallisen ja näin ollen mahdollisesti vaarallisen Saku –oluen kautta, lonkeron myötä sekä tietysti pienten viskipullojen ja viinapullojen avulla. Jos nälkä yllätti, Tallinnasta sai myös yhden Tupla-patukan sekä pähkinöitä. Lisäksi mehuja, limuja ja kylmää vettä oli saatavilla, myös hanasta, koska Tallinnassa hanavesi oli juomakelpoista. 


Tallinnassa kaikki yöt olivat aika pehmeitä. Sänky oli joustava ja siinä oli isot tyynyt. Tallinna tosiaan tietää kuinka matkailijan selkää hemmotellaan. Toisen yön jälkeisenä aamuna selkäni oli hieman arka liiallisesta pehmeydestä, mutta ei niin arka että se olisi haitannut elämääni ja matkailuani. Tallinnalle siis kiitosta myös hyvistä yöunista, joita kaupungissa on helppo saada. 

Lisäksi Tallinnassa on hyvin sijoitetut sohvat. Ikkunan edessä oli mukavan kova sohva joka näin ollen oli hyvä kontrasti Tallinnan sängyille. Sohvalla oli mukava istua ja lukea kirjaa, sekä tehdä muita matkailuun liittyviä rentouttavia harrasteita, kuten tehdä origameja, pelata pasianssia ja ratkaista Rubikin kuutioita. Tallinnan istumistiloille on siis myös annettava hyvät pisteet.

Lisäksi sohvan edessä oli ikkuna josta näki ulos, mutta tämä oli Tallinnan heikoimpia puolia, kuten jo tuolla aiemmin sanoin. Ulkona ei ole mitään hyvää, joten tässä kuva jossa katson ikkunan välitilaan joutunutta banaanikärpästä.

Se pääsi ulos joskus neljän jälkeen iltapäivällä, mutta tuli heti takaisin koska Tallinna oli perseestä
Puhuttaessa Tallinnan heikkouksista kuten ulkona liikkumisesta ja maisemista, on pakko mainita Tallinnan suihkutilanne. Paine suihkussa oli olematon. 

Suihkusta tuli vettä laiskasti, se lämpeni hitaasti ja suihku oli heti Wc –pöntön vieressä. Tämä ei ole hyvä juttu hygieenian ja hajun kannalta. Itse en matkaillessa koskaan vedä vessanpönttöä koska se ei ole minun vaan siivoojien tehtävä, ja pidän tästä säännöstä aina kiinni. En halua tehdä matkallani ylimääräisiä töitä, olen matkalla vain koska on pakko. Ja erityisesti en halua tehdä toisten töitä. Näin ollen, koska pidän kiinni säännöstä, en myöskään voinut nauttia laiskasta ja viileästä suihkusta tarpeeksi, koska vieressä haisi vahva kakka. Miinuspisteitä Tallinnalle huonosta vedestä ja kakan hajusta.


Huonojen pisteiden lisäksi on mainittava hotellin alakerrassa sijaitseva Amarillo –ravintola johon menin ensimmäisenä iltana syömään. Sain odottaa tarjoilijaa pöytään melkein viisi minuuttia. Tarjoilijani, jonka nimi oli Eeva, oli palveluhaluton ja työhönsä kyllästynyt. Eeva ei puhunut täydellistä Suomea, ei ymmärtänyt miksi en halunnut että hän tuo vesilasini pöytään ilman suojahanskoja (hygieniasyyt, tietysti) eikä millään halunnut tuoda minulle Saarioisten valmisruokaa jonka tiesin olevan bakteerivapaata ja puhdasta, koska se oli Suomesta. Lopulta päädyin syömään Seinäjoella valmistettua vaaleaa leipää jota Amarillossa tarjotaan keittojen sivussa. Leipä oli hyvää ja olisi varmasti ollut parempaa jos paikasta olisi saanut vielä suomalaista voita sen päälle.

Seuraavana ja viimeisenä iltana Tallinnassa menin hotellin alakerrassa sijaitsevaan Amarilloon syömään, koska Tallinnassa ei ole muita ravintoloita. Syötyäni Seinäjokelaista leipää ja juotuani pullon vettä, poistuin Tallinnan baariin jossa kaupunki näytti todelliset kyntensä. Tallinnassa oli yllättävän laaja valikoima oluita maailman jokaisesta kolkasta. Päädyin pohjoiseen kolkkaan ja join neljä Lapin Kultaa. Päätin niiden jälkeen hieman irroitella ja antaa Tallinnan maisemille uuden mahdollisuuden. Kaupunki oli ansainnut sen, pienessä hiprakassa päätin.

Menin huoneeseen, otin minibaarista lonkeron ja katsoin maisemia. Ne olivat vieläkin rumia. Tallinna ei ollut muuttunut lainkaan.

Sen sijaan itse olin täysin fashion ja puhtaasti seksikäs
Amarillon ruoka ei ollut tietenkään ainoaa ruokaa jota Tallinnasta sai. Aamuisin sai ilmaisen aamupalan. Itse söin vaaleaa leipää ja (luojan kiitos) Oivariinia sen päällä.


En paahtanut leipiä koska paahdin oli Saksalainen, enkä voidellut niitä koska veitsi ei ollut Fiskarsin valmistama.

Onneksi toin Suomesta mukanani sipsejä joita söin myös hotellihuoneessa. Illalla katsoin Tallinnan televisiosta Steve McQueenin elokuvan Tom Horn, joka oli ihan hyvä. Se tosin tuli YLE 2:lta joten en voi antaa elokuvasta Tallinnalle pisteitä. Annan siis pisteet Yle:lle, joka ei koskaan petä ja antaa minulle turvallisen tunteen aina sitä katsoessa. Kiitos, Yle.

Viimeisenä on vielä mainittava että Tallinna on suht taiteellinen paikka. Erityisesti mitä maalauksiin tulee. Tässä on esim. yksi Tallinnasta löytämäni Picasso.

Picasso: arvo noin tuhat sata miljoonaa. Kehykset: noin 5 euroa Ikeasta
Tiivistettynä Tallinna on kokemus jossa on hyvät ja huonot puolensa. Hyvinä puolina mainittakoon toimivat sähköt, pehmeät sängyt ja hyvät karkit. Mutta Tallinna ei ole tarpeeksi kotimainen minun makuuni ja siellä ei puhuta erityisemmin hyvää Suomea. Suomalainen kulttuuri on liian vieras heille ja Tallinnalaiset eivät ole valmiita muuttumaan. Jos maasta ei saa edes Saarioisten ruokaa, miksi minä menisin sinne enää koskaan takaisin.

Aivan
Lisähuomautuksena voisi mainita, että sekä minä että Mace ollaan lähdössä Lontooseen parin viikon päästä. Ymmärtääkseni siellä sentään saa syödä ja elää kuin kotona, normaalisti ja niin kuin ihminen. En malta odottaa, koska Tallinna ei yksinkertaisesti ollut lainkaan Suomi minulle. Ja se on valtava sääli.

lauantai 17. elokuuta 2013

Liikkumista ja elämää - DEAL WITH IT!

Travellaus, travelleri tai "trävelleri" niinku monet sanoo... Hah! Tai joku matkustaminen... Siis häh? Mitä nää sanat muka on? Ne ei oikeestaan tarkota mitään. Tai joo, okei, kyl ne jotain tarkottaa. Just sellasta lomailuu et lähetään hetkeks pakoon ja sanotaan et ollaan nähty sikana kaikkee uutta ja opittu paljon. Tosi naurettavaa. Oikee matkustaja, travelleri tai matkamies ei oo missään matkalla tai "trävellaa". Paitsi jos se on vaan käymässä. Ja ainoo paikka, missä kukaan meistä on käymässä, on elämä. Deal with it!

Sen takii, kun mä puhun matkalle lähtemisestä, niin mä puhun elämästä. Ja osa elämää on liikkuminen. Kokeminen. Isolla koolla (tai tos ei nyt oo isoo koota, koska se ei oo mikään nimi tai eka sana lauseessa. Opin äikäs et sillon vaan laitetaan iso alkukirjain).

Mut siis liikkuminen. Se on se juttu, mitä mä teen. Koska jokanen maa ei oo kotimaa, vaan koko maailma on elämää. Ja elämä on liikkumista. Tota te ette opi missään Filosofia 101:ssä (Filosofia 101 on esmes jonkun kurssin nimi, siks isolla).

Nyt te varmaan mietiette, et mist tää tyyppi oikeen paasaa. No mä vastaan ennenku ehitte sekoo omiin pikku ajatuksiinne:

Mä puhun siitä, että mä kävin vähän elämässä. Vähän liikuin täs elämässä ja maailmassa. Ja nyt mä kerron teille siitä.

Tää paikka, mihin mä liikuin täl kertaa on teille varmaan tuttu nimellä Tallinna. Mulle se on vaan maapläntti, koska mä en jaksa mitään maiden nimii. Se on vaan erilainen maapläntti, josta mä opin elämästä ja kuolemasta, ehkä jotain silt väliltäki.

Yks syy miks mä lähin Tallinnaan, oli se, että siel ihmiset elää edelleen niinku joskus aikoinaan. Siel on sellanen paikka ku vanha kaupunki (en oo varma onks se nimi, niin kirjotin pienel. You get the point), missä on VIELÄKIN kaikkee vanhaa ja ihmiset elää niinku joskus ea. (ennen auringonlaskuu, btw.).

Tässä siit yks merkki:


Tässä joitain paikallisia kokoontumassa kaupungin kaivolla. Kuten kuvasta näkyy, se on edelleen paikallisille sekä tärkee kokoontumispaikka että ainoo paikka mist ne hakee vettä. Jotta mä pystyisin elää just niinku ne, mikä on muuten mulle liikkumises tosi tärkeetä, siis elää just niinku nää heimot, et TODELLA oppii niistä jotain, niin mä hain veteni vain ja ainoastaan tosta kaivosta. Olin kolme päivää ripulissa, ja se muuttu nyt Suomeen tultuani veriseks oksennustaudiks, mut se hinta pitää maksaa, jos IHAN OIKEESTI haluu oppii jotain muista maista (tai "maista"). Nielin aika paljon muovii ja jotain roskii, mut mieluummin niin ku juoda jotain ylikansallista hanavettä. Vai mitä ootte mieltä? Kommatkaa. Saa myös kommentoida mun vanhoi kuvii ja kehuu, miten hyvält näytän niissä.

Yks juttu, minkä mä opin tosi nopeesti oli se, että esim. teitä ei aina saanu ylittää ihan tavallisis vaatteissa. Joskus niis oli vaik tällanen merkki:


Mikä tarkotti siis sitä, et tietä ei saanu ylittää ilman aurinkolasei. Täl halutaan varmaan estää just sellast ylikansottumista, mitä tapahtuu ihan sikana esim. Intias. Siitä lisää myöhemmin...

No mut, asiaan.

Jotta mä oisin päässy vapaasti liikuu tuolla, niin mun piti tietty pyrkii noudattaa näit kulttuurin etikettei ja jotenkin olla niinku ne. Niinpä mä menin ekaan sporttikauppaan, minkä löysin ja etin itelleni mahollisimman nopeet sunglässit.

Kauneus ei tuu ilmaseks. Valo oli vähän huono.
No sit pääsin ylittää sen tien turvallisesti. Ja mitäs sielt löytykään. No, tietty sellanen UG (underground, kannattaa tottuu tohon lyhenteeseen, se on aika vakkari meitsin liikkumises...) lokaali hierontamesta:


Ainoo syy, miks en menny sinne, oli se et nää on just näit mestoi mis pitäs hieronnan jälkeen ampuu ainaki kymmenen litraa spermaa sen hierojan naamaan, ja olin aika varma, etten just sillon pystyny spryyttää niin paljon spekuu kenenkään klyyvariin. Ehkä ens kerral sit... Oon kyl nähny ton Whore of the Ringsin, mis entti panee yht mimmii ja sit laukee sen päälle. Se näytti abaut tolta.

Ja sit yks juttu, mitä teen aina ku oon liikkumassa, on aidon messagen yytsiminen. Koska Suomes meil menee niin hyvin, et ei oo varaa valittaa mistään. Mut tääl jengil oikeesti on sikan sanottavaa. Ihan kaikest oikeesti, sen mä huomasin. Täs yks, joka pisti ajattelee:

"No shit" sai just uuden merkityksen

Tää oikeesti sai mut kelaa, et "niinpä, oikeesti, jotkut meist yrittää hengittää tääl". On niin paljon kaikkee paskaa ympäril et meinaa tukehtuu.

Ja sit toinen oli tää:

Yliarvostettu?
Niinpä. Hyvä kysymys. Onks Sean Connery oikeesti hyvä näyttelijä vai ehkä kuitenkin vaan perus kivikasvo. Tai teräskasvo tai mitä matskuu toi nyt onkaan? Mut siis mun mielest tol just halutaan kyseenalaistaa kaikki tollane huono näyttelemine. Ja ihan julkisesti. Silleen et toi vaan oli tos puistos et ihmiset pysähtyis hetkeks ja miettis, et "ehkä mä en meekään kattoo seuraavaa Sean Conneryn leffaa...". Tai nythän se on eläkkeellä, et toi on silleen vähän vanha, mut SILTI!

Ja sit toinen juttu, mikä liikkumises on parasta on LUONTO. En ikinä haluu pysyy vaan betoniviidakois vaan tykkään liata jalkani ja käteni ja lähtee luotoon - mitä syvemmälle sen parempi.

Niinpä mentiin eläintarhaan. Mis ois enemmän luontoo ku siel?

Oikeesti, tietääks joku?

Haluisin tietää, koska en ollu ihan varma et onks asvaltil ja betonihäkkien ympäril kävely just niin luontoo ku mahollista. Tai en ees oikeesti tienny et eläimet kasvaa ja elää tollasis ku oon aina nähny niit vaan telkkaris ja siel ne on aina jossain tyyliin metsis ja meres ja kaikkial. Mut nykyään kyl osataan tehä kaikki älyttömii tietokonejuttui ja lavasteit et en sit tiiä...

Mut siel ne oli! WTF!

Ja tein niist tällasen kuvasarjan, jol haluisin myös kyseenalaistaa niinku ihmisen ja luonnon välisen rajan. Ollaaks me osa luontoo vai onks se olemas vaan sen takii et me voidaan ihmetellä sitä kaukaa. Niinku tyyliin lasin läpi? Kelatkaa sitä. Mikä on se raja ja voiks sen nähä paljaal silmäl?

Mikä on meijän luomaa ja mikä luonnon?
Kummal puolel on eläin ja kummal ihminen?
Rasismii vai totta?
Tohon vikaan vastaus on kuulemma rasismii. Kävi ilmi, et siin vieres oli simpanssihäkki mut en huomannu niit ku nauroin niin paljon tolle nekrulle. Tai mikä ihme toi nyt onkaan, joku hiekkis tai jotain. Mut kelatkaa et se ois simpanssi! LOL!

Sit nää oli hyvii:

Mis on luonto ku lintu alkaa kävelee siivillä, eikä lentää jaloilla?

Nää oli just hyvii tyyppei. Eka tää toinen päästi sellasta siistii pilliääntä, sit toi toinen alko puhuu silleen vähän ku ihminen. Tyyliin et ne oli eri puolil aitaa ja silti ne jutteli. Ja sit niitten penikset tuli ulos. Sellaset punaset letkut, mis oli sellanen pikkunen nuppi. Joo. Ja sit ne molemmat alko kusee. Ja sit! No, ne molemmat alko juomaan sitä niitten omaa kusta suoraan niiden peniksest. Ja sit ku ne oli tehny sen - mikä kesti jonku minuutin - niin ne meni kiinni tohon aitaan ja alko suutelee ja päästää jotain outoo ääntä. Suut ihan kuses. Ja siit ties et oli ihan aidos luonnossa. Et tolleen noi eläimet vaan elää ihan oikeesti, ja me ollaan niinku tirkistelemäs vaan tääl jossain.

Mut sit me jouduttiin lähtee ku tuli kiire syömään johonki sisälle johonki hyvään ravintolaan. Alko sataaki vähän niin ei todellakaa haluttu olla ulkona. Koska ei me mitää vitun eläimii olla! HALOO!

Ja sit kävin viel alkos ostaa bissee ja viinii ja kuoharii. Oli sika halpaa. Ja sit myöhästyttiin sen takii laivasta. Oli viidest minsast kii ja alkos meni joku kymmenen minsaa. Se oli aika pitkälti se erotus, minkä takii ei päästy enää sisään.

Muthei! Se on liikkumista!

Saa kommaa!!





...
.

torstai 4. heinäkuuta 2013

FASHION-CAT IN A FASHION-HAT



Uusimpien muotilehtien mukaan tänä vuonna on kaksi asiaa jotka rikkovat fashiontaivaan katon: Kissat ja hatut. Kissat ovat aina vähän fashion, sillä ne ovat söpöjä ja seksikkäitä, sekä niitä on myös kahta sukupuolta kuten ihmisiä. Mutta hatut ovat yleensä hyvin out. Tämä koska yleensä tukasta saa tehtyä enemmän fashionimman ja hatut peittävät tukan. Tukassa on enemmän mahdollisuuksia muotoiluun. Hatuissa ei. Tai niinhän sitä luulisi.

Mutta itse omistan hattukokoelman vuosien takaa. Olen kerännyt hattuja kärsivällisesti, odottaen että ne tekevät paluun muotiin. Ja nyt kun se on tapahtunut, voin viimeinkin esitellä ne teille. Mutta hetkinen? Enkö minä juuri sanonut että KISSAT OVAT MYÖS FASHION? KYLLÄ SANOIN!

Joten tervehtikää blogaajan uutta lemmikkiä, NEITI MINKKISTÄ!


Neiti Minkkinen on nyt 16-viikkoa nuori seksikäs tulokas blogimme pariin. Alkuperäinen suunnitelmani oli pistää hattujani kissan päälle, mutta koska nuorena pentuna naapurin hattu puri Neiti Minkkistä, oli operaatio täysin mahdoton ilman verenvuodatusta, kyyneliä ja kuollutta kissaa. Näin ollen päädyin ratkaisuun, jossa pistin karkin hatun sisään ja Neiti Minkkinen kävi hattuun käsiksi, yrittäen ratkaista ovelan arvoituksen jonka olin sille luonut. Joskus karkkiarvoitus oli hieman liian hankala Neiti Minkkiselle, jolloin jouduin käyttämään enemmän oveluutta. Kuten tässä kuvassa jossa Neiti Minkkinen esittelee meille Kiinalaisen riisiviljelijähatun.


Hattu on aitoa Kiinalaista muovipuuta suoraan Phuketista. Mutta nyt itse asiaan. Neiti Minkkinen, jos olisit Englantilainen poliisi, mikä olisi fashionein hattu jota voisi käyttää?

Stop! In the name of Fashion!
Seksikästä, Neiti Minkkinen. Olet luonnollinen lisä blogiimme. Omaat seksikkään posetuksen kuin luonnostasi. Itseasiassa, Neiti Minkkinen, minkälaisen posen voisit vetää jos antaisin sinulle vanhanajan gangsterihatun?


Mahtava ratkaisu, Neiti Minkkinen. Vanha kunnon selkä eteen, katse olan yli, seksikkäät silmät, sivutissit. Kurnau!

Mitä mieltä olet aidosta saksalaisesta hatusta jossa on jonkin eläimen sulka?


Olet oikeassa, Neiti Minkkinen. Se hattu maistuu hyvältä! Voisitko hetkeksi vakavoitua ja kertoa maistuuko tataarihattuni myös yhtä hyvältä?


Tiedän, saksalaiset hatut ovat maukkaampia kuin venäläiset. Olemme samaa mieltä. Olemme tavallaan sukulaissieluja… Me kaksi… Yhdessä…

Tässä vaiheessa olisi varmaan hyvä mainita että Neiti Minkkinen ei itse asiassa ole tyttökissa. Minä luulin että se oli tyttö kun sen hankin, mutta kun sen kivekset tippuivat, aloin etäisesti epäilemään että se saattaisi olla poika. Ja viikkoa myöhemmin kun sillä seisoi, viimeinkin tajusin tilanteen. Mutta hei, pojat ovat vain muodikkaampia kuin naiset. Ja tämä on fashionfakta, eikö niin Neiti Minkkinen ranskalainen baskeri päässä?

Le Fashion
Neiti Minkkinen, on aika vetää lightning-round. Miten käyttäisit länkkärihattua?

Whiskey. In a dirty glass. With fashion.
Neiti Minkkinen, hiphop-pipo päähän ja poseta!


Pistä parastasi Burmalaisen viidakkosotahatun kanssa!


Ja vielä viimeisenä, vedä äyriäishattu päähäsi ja räjäytä tajuntani!

Hei Neiti sinä siinä, huomaan, että tunnette äyriäiset
Neiti Minkkinen, sinä senkin seksikäs peto. Olet nero, kuten minä, ja seksikäs, kuten minä. 

Neiti Minkkinen, luulen että meidät on tarkoitettu toisillemme. 

Olemme kuin kaksi marjaa. Täydennämme toisemme. 

Olemme kaksi seksikästä, mahtavaa, muotitietoista, alastonta petoa…

Seksikkäitä, mahtavia, muotitietoisia, alastomia…

 

Hyvää kesää kaikille blogin seuraajille.

maanantai 13. toukokuuta 2013

Souls are people too! Sielunhoitoa fashionin ehdoilla



Hola! On mennyt hetki siitä kun viimeksi kirjoitin blogiin. Olen pahoillani, olin lenkillä.

Ja oikeastaan juuri sitä tämä blogibloggaukseni käsittelee. Kuinka päästä kesäkuntoon pitkän ja ankaran talven jäljiltä? Itse tosiaan pidin yllä hyvää kroppaani lenkkeilemällä läpi talven, mutta sehän ei riitä. Todellinen fashion ei ole vain seksikäs kroppa…


… vaan todellinen fashion on myös seksikäs sielu. Yhdessä seksikäs kroppa ja seksikäs sielu muodostavat kokonaisuuden joka on vastustamattoman seksikäs naisille ja näin ollen superfashion. Superfashion on sana jonka juuri keksin koska seksuaalisena Jumalana saan itse keksiä sanoja.

Toinen sana jonka keksin juuri nyt on sielunfashion. Mutta kuinka saavuttaa sielunfashion? On muutamiakin vaihtoehtoja. Voit esim. ruveta vegaaniksi ja päteä siitä kaikille. Vegaanit ovat vain parempia ihmisiä kuin muut. Mutta vegaanismi on niin 2011 ja aika homoa, joten heterona ja muotitietoisena en lähtenyt sille linjalle. Ei, itse valitsin seksikkääksi sielunmaisemakseni jotain uudempaa. Jotain kuuluisampaa. Ja jotain väärin ymmärrettyä.

Talvella ryhdyin skientologiksi!


Skientologian myötä löysin ensin sisälläni elävän surullisen epävarman miehen…


… jonka korvasin paljon iloisemmalla, seksikkäämmällä miehellä.


Saavutettuani clearin (sun pitää olla skientologi jotta tiedät mitä clear tarkoittaa) olen huomannut elämän olevan paljon onnellisempaa ja olen alkanut löytää iloja asioista joita en ennen ollut edes huomannut. Kuten ulkona olevista jutuista.

Ulkona on juttuja ja ne tekevät minusta onnellisen
Clearissa eläminen on todella muuttanut elämäni parempaan päin. Seksuaalinen peto joka ennen raivosi seksikkään ruumiini sisällä ja pyrki ulos, on nyt viimein päässyt ulos. Seksuaalinen patoutuminen ja sen purkaminen ankaraan seksiin oli elämäni parhaita päätöksiä. Enkä koskaan olisi päässyt näin pitkälle ilman skientologiaa. Vaikka uusi elämänkatsomukseni onkin vaatinut omat veronsa, kuten omaisuuteni, en hetkeäkään kadu päätöstäni puhdistautua L. Ron Hubbardin nerouden vedessä. Kiitos, Ron!

Liikaa seksiä? Todellakin!
Ja kuten kuvasta näkyy, ei ole mitään syytäkään katua. Olen niin hyvässä kunnossa että naisia ympäri Suomea löytyy harva se päivä ulko-oveni takaa. Kun kysyn heiltä kuinka he tänne löysivät, he sanovat jonkin vain vetäneen heidät tänne, oi Messias.

Elämäni on täydellistä nykyään. Kiitos, skientologia! Loppuun vielä lainaus Dianetiikka-kirjasta jonka talvella luin. 

Todiste siitä että todella luin kirjan. Luojan kiitos otan kuvia kaikista elämäni hetkistä nykyään!
Jos paiseruttobasilli ylikuormittaa oman supressorinsa jollakin alueella ja siten lakkaa kiusaamasta ravintoaan ja suojaansa, eläimiä, niin eläimet ajattelevat hyötyneensä.

Hottia, fiksua ja niin totta. Ja tervetuloa taas minun ja seksiä tihkuvan Macen bloginerouden pariin!